Kertokaahan mielipiteenne tästä osasta,kiitos.
*****************************************************************************
Edellisessä osassa:
Suvun aloittaja Kevin Nokkonen muutti Kaunialaan. Hän oli ostanut suuren tontin johon hän hankki vian tarpeellisen. Eli jääkaapin, uunin, keittiötason, wc-pöntön, suihkun ja sängyn.
Kevin koki rahatilanteensa huonoksi ja päätti hankkia töitä. Hän sai kuin saikin töitä
Löysäily alalta.
Kevin päätti heti mennä katsastamaan Kaunialan uimalan ( ja nais tilanteen 
).
Lopulta Keivin löysi mukavan naisen Sandra Santasen, ja Sandra muutti Kevinin luokse ja lopulta syntyi kaksoset Misty ja Viljo Nokkonen.
***************************************************************************
Sandra kokkaili eräänä aamuna aivan normaalisti aamupalaa.
-Argh! Mä palan! Apua mä kuolen kohta! Kevin! Auta!
-Emmää ny voi. Mulla o aamuverryttely kesken.
-Soita ny ees palokunta Perkele!
-Okei, okei. Älä ny hikkeenny.
Ja piakoin palokunta saapuikin paikalle ja säästyttiin ruumiitta.
Kevin päätti hieman kehittää logiikkaansa. Hän tutkiskeli kaukoputkella pahaa aavistamattomia naapureita.
-Hahaa! Janus taitaa tuolla riidellä vaimonsa kanssa. Oho! Ny se löi sitä. Vau mitä draamaa.
Hei! Mitäs ny? Janus tulee! Huppista heijaa!
-Nyt perkeleen laama lopetat mun tiirailun tai mä pistän sun naamas uuteen uskoon!
Tämä oli viimeinen varoitus!
Pihalle oli jostakin ilmestynyt outo laite. Sandra meni ihmettelemään että mikä kumma tämä härveli oikein oli. Sandra huomasi laitteen sivussa tarran jossa luki:
"Tarmonaattori. Piristää ja antaa jaksamaan pitkiäkin päiviä"
-Hmm. Täytyykin kokeilla.
Sandra meni härveliin ja kytki päälle. Mutta Sandra ei ollut huomannut pientä pränttiä jossa luki:
"Muistathan että laitteen käyttö liian huonolla mielialalla aiheuttaa haittavaikutuksia"
Sandralle tuli entistäkin väsyneempi ja voimattomampi olo.
Mutta kaiken kaaoksenkin keskellä Sandralla ja Kevinillä oli aikaa toisilleen.
Sandra oli huomannut jotain outoa Kevinissä. Kevin oli hieman väsyneempi ja oli useammin flunssassa.
Mutta Sandran epäilykset osoittautuivat pian turhiksi.
-Jiihaa! Olen lintu. Lennän taivaan tuuliiiin.
-Kevin! Älä riko sitä kallista sohvaa!
-Kevin.
-No?
-Haluaisin vielä yhden lapsen.
-No. Okei kulta.
Kevin kaappasi Sandran syleilyynsä ja suuteli antaumuksella ja pitkään.
Ja loppua ei edes tarvitse kertoa...
Pian sen jälkeen ihan normaalina iltana tapahtui jotain kauheaa.
Kevin oli juuri saapunut töistä kun jo hänestä tuntui, että on aika jättää maanpäällinen elämä.
-Nytkö jo on aika? Enhän ole vanhuskaan vielä.
Pian olikin jo kaksosten aika kasvaa taaperoiksi.
(Minulla ei ole kuvia heidän kasvustaan koska olin tyhmä enkä ottanut kuvia)
Viljo oli oikein helppo lapsi. Viljo vain istuskeli kehdossaan ja tutki maailman menoa kun Misty taas huusi kurkku suorana kunnes pääsi kehdosta leikkimään.
Taas kerran kun Sandra oli keskes uniensa noussut päästämään lapsia kehdostaan oli hän miettinyt:
-On se niin hankala olla yksinhuoltaja ja vielä kun on kaksi lasta hoidettavana. Olisipa Kevin täällä. Tälle asialle on tehtävä jotain.
Illan tullen kun lapset olivat leikkimässä päätti Sandra tarttua puhelimeen.
Hän näppäili numeron ja odotti.
-Peter Santanen. Kuka siellä.
-Ööh... Tä-täällä on Sa-sandra.
Sandraa rupesi jännittämään Peterin reaktio ja mietti että sulkisiko puhelimen.
-Sandra? Oletko se tosiaan sinä? Sinullahan oli mies ja kaksi lasta ja sinät ja jätit minut ja pojat.
-Niin siis tuota...Peter pystyisittekö tuota muuttamaan meille?
-Entäs sun mies?
-Tuota...Kävi niin että Kevin kuoli.
-Ja sinä siis hoidat kahta lasta yksin? Okei. Me muutamme.
-Hei pojat! Ruvetkaapa pakkaamaan muutamme äidin luokse.
-Kiitos Peter! Hei hei!
Ja niin Peter ja hänen ja Sandran pojat Liam, Justin ja Jared muuttivat Nokkosille.
Peter hoitaa Viljoa ja Mistyä kuin omia lapsiaan.
-No niin aika mennä nukkumaan. Hyvä yötä.
Seuraavana päivänä alkoi Sandran synnytys.
-Aaah! Se tulee! Peter lapsi syntyy! Vie minut äkkiä sairaalaan.
Peter ajoi auton lähemmäs ja Sandra istui vaivalloisesti kyytiin. Peter huristi kaasu pohjassa kohti sairaalaa.
Pari päivää myöhemmin Sandra pääsi lapsensa kanssa kotiin sairaalasta.
Tämä pieni tyttövauva nimettiin Meiksi.
Kun Sandra oli äitiyslomalla Peter teki ahkerasti töitä. Hän oli Tiede alalla.
Yöllä rikkaruohojen kansoittamalla pihalla liikkui utuinen hahmo. Sen oli Kevinin haamu.
Kevinin haamu liikuskeli öisin säikkyttelemässä Peteriä.
Pojat olivat pyytäneet pitkään uimaallasta.
Pojat olivat iltaisinkin sukeltelemassa tässä isossa altaassa.
-Juku ku tää o nii mahtava tää allas ja toosi iiiso, hehkutti Liam.
Arki oli rankkaa. Kun Peter tuli töistä hän leikitti lapsia ruokki ja vaihtoi vaippoja. Yleensä Peter nukahti kesken hommien.
Nokkosten luona oli kaaos. Ei ollut varaa edes rakentaa kunnon taloa.
(Jaa´a. Eikös niillä uimaallas rahoilla olisi voinut rakentaa sen talon? :D )
Kun pojat saapuivat koulusta he yleensä pallottelivat pihalla.
Vanhemmat saivat olla patistamassa heitä aina läksyjen tekoon.
-Ihan kohta.
-Ei kun nyt. Kyllä te kerkeätte leikkiä myöhemminkin, Peter sanoi pojille.
Justin Tykkäsi leikkiä nallekarhulla. Välillä Justin halaili ja kertoili salaisuuksiaan nallelle ja välillä nalle sai kyytiä.
-Nallukka haluatko että kerron sinulle salaisuuden? Okei, mutta tätä ei saa kertoa eteen päin.
Onneksi Nokkosilla oli sentään varaa sisäkköön.
-Tenkin tymmä palikka. Mene tinne leikään.
Aina kun Sandralla oli tylsää hän jonglöörasi vesipulloilla.
-Hei kulti. Lopeta toi. Kaikki kattoo.
******************************************************************************************
Tässä siis Nokkosten toinen osa.
Ja kaikki jotka luki tämän muistakaa kommentoida.
]]>
